Synttäreiden pitäminen koronatilanteessa on tullut tänä vuonna monelle tutuksi - ja ratkaisuja asiaan on ollut varmaan monenlaisia.
Meidän perheessä korona+synttärit -yhdistelmä iski kovimpaa huhtikuussa kuusi vuotta täyttäneeseen esikoiseen, joka on tottunut teemasynttäreihin ja joka alkuvuoden aikana ehti juhlia jo neljän ystävänsä synttärit - ja oli odottanut niitä omia juhliaan jo syksystä saakka. Teema oli päätetty jo joulukuussa ja merenneitoaiheisten koristeiden askartelu aloitettu vuodenvaihteessa.
Kun sitten juhlia ei voitukaan huhtikuussa pitää, eikä kavereita kutsua, pettymys oli melkoinen.
Esikoisen kohdalla keväällä juhlittiin oman perheen kesken, syötiin kakkua ja synttärisankarin lempiruokaa, avattiin lahjoja ja päivän aktiviteettina oli metsäretki sankarin toiveesta.
Silloin keväällähän sain loistoidean ja Facebookissa pyysin apuja ystäviltäni, ilahduttamaan ja lohduttamaan pettynyttä synttärisankaria lähettämällä kortin. Sitä pyyntöä naputellessani en olisi uskonut, mihin lopputulokseen se johti. Niitä kortteja tuli valtava pino ja todella monta esim. vanhoilta opiskelukavereiltani, joita synttärisankari ei ollut koskaan tavannut tai tiennyt edes nimeltä. Sen lisäksi lahjoja sateli naapureilta, sukulaisilta ja jopa puolitutuilta. Postilaatikko oli täynnä lähes joka päivä jo viikko ennen h-hetkeä. Synttärisankarin ilme olikin melkoinen, kun synttäriaamuna paljastui valtava pino kortteja ja lahjoja - niiden vanhempien, isovanhempien ja kummien antamien lisäksi!
Koronatilanteen hieman hellittäessä kesällä päästiin ne kauan odotetut kaverisynttäritkin viettämään. Ja ne ne vasta olivatkin hyvät juhlat! Ensimmäistä kertaa ikinä pääsin pitämään kaverisynttärit ulkona ja heinäkuun helteissä meidän takapihalla kirmaili 11 juhlavierasta omien lasten kaverina. Ihana päivä ja ihanat juhlat!
Pian vuorossa olisi pikkumiehen 3-vuotissynttärit. Kaikki tämän ikäisethän eivät ns. synttäreitä kaipaa, mutta meillä siskon innoittamana synttärit ovat kyllä the juttu. Teemaa on mietitty etukäteen ja synttäripäivää odotetaan kuin kuuta nousevaa - toki tietenkin myös siksi, että silloin pikkuherra on virallisesti kolme vuotta, eli to-del-la iso.
Koronatilanteen jatkuvasti pahentuessa olen moneen otteeseen harmitellut, että esikoisen osalta jätettiin ne ns. sukulaissynttärit lopulta kokonaan väliin (koska kaikki sukulaisia nähtiin kesän aikana erikseen ja lahjatkin oli jo pääosin huhtikuussa annettu). Koska nykyisessä koronatilanteessa niitä ei taas voi edes harkita ja ulkojuhlatkin ovat pitkänmatkan vieraille etenkin nyt talviaikaan vähän haastavat. Kesällä ulkojuhlat olisivatkin olleet järjestettävissä niin kelien kuin koronatilanteenkin näkökulmasta.
Tämänhetkisen suunnitelman mukaan meillä 3v-juhlat jakautuvat kahteen osaan. Sukulaisten ja kummien kanssa juhlitaan etänä Teamsin välityksellä, ja sen lisäksi pikkuherra saa ensimmäiset kaverisynttärinsä, jonne saa kutsua muutaman naapuruston lapsen (joiden kanssa on muutenkin tekemisissä) perheineen. Kelien salliessa vietetään vieläpä ne kaverijuhlat ulkona takapihalla makkaraa paistaen!
Vaikka tilanne on kurja, niin onneksi lapset ovat vähään tyytyväisiä. Ja onneksi äiti tykkää väkertää teemajuhlia - koska kyllähän meille koristeita on tulossa, vaikkei ketään vieraita näillä näkymin sisälle asti olekaan tulossa. :D
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti
Millaisia ajatuksia heräsi?