Vaikka kuulemma tällaisia ”kerronpa tässä kuka mä oon” -tyyppisiä bloggauksia ei blogia aloittaessa kannattaisi tehdä – aloitan blogini silti juurikin tällaisella.
Ihan siitä syystä, että on pakko – myös itselleni – vähän jäsennellä ja selventää taustoja sekä omaa bloggaushistoriaa, ennen kuin voi ikään kuin startata puhtaalta pöydältä.
Kyseessä kun on eräänlainen paluu bloggaajaksi.
Aloitin bloggaamisen 6,5 vuotta sitten, hieman ennen esikoisemme syntymää. Blogi keskittyi vauva-arkeen ja rakentui pitkälti oman vauvamme ympärille – olihan blogin silloinen nimikin yksi vauvan lempinimistä. Bloggaus kulki mukana arjessa vuosia. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Arjen kiireen keskellä vähemmän. Etenkin äitiyslomaillessa bloggaus oli itselleni eräänlainen henkireikä.
Toisen lapsen syntymän jälkeen bloggausinto hiipui, arjesta tuli hektisempää ja blogista enemmänkin velvoite, jonne oli ”pakko” kirjoittaa tietyt rutiineiksi muodostuneet bloggaukset. Tahti hiipui hiipumistaan. Viimeisimmäksi jääneen bloggauksen olen kirjoittanut yli 1,5 vuotta sitten.
Tuo vanha blogi on kyllä vielä olemassa ja blogin fb-sivulle toisinaan ilmestyy tykkäyksiä tai kommentteja, mutta omassa mielessäni blogi on jo kuopattu kauan sitten.
Tämän 1,5 vuoden aikana olen palannut vanhempainvapaalta töihin, jossa työnkuvaani kuuluu runsaasti kirjoittamista. Kun taas sai töiden merkeissä kirjoittaa paljon, ei sitä vapaa-ajalla enää niin kaivannut. Eikä sille kyllä tuntunut jäävän aikaakaan.
Tämän syksyn aikana pieni blogi-innostus on kuitenkin alkanut kyteä. Ja nyt se on roihahtanut liekkiinsä, jota ei vaan pysty enää sammuttamaan.
Pienen hetken arvoin, josko kaivaisi sen vanhan blogin taas esiin, mutta ei. Parempi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Etenkin kun yksi syy vanhan blogin hiipumiseen oli se, että blogi oli nimetty esikoisen mukaan ja blogin loppuvaiheessa lapsia olikin kaksi. Blogin nimi ei enää ollut relevantti suhteessa blogin aiheisiin. Todo-listalla oli pitkään uuden bloginimen keksiminen, mutta en vaan saanut sitä aikaiseksi – tai siis en keksinyt mitään hyvää uutta nimeä. (Vaikka pakko myöntää; nimi meinasi tämänkin blogin osalta olla se kriittinen kohta – kun ei vaan keksi mitään riittävän hyvää. Mutta annoin perfektionisti-luonteelleni periksi ja kaadoin hieman aitaa matalammalle tämän osalta. Ei tää hyvä oo vieläkään, mutta menettelee ja pystyn ehkä elämään tämän kanssa.)
Toisena syynä puhtaalta pöydältä aloittamiselle on se, että nyt blogin voi luoda ilman sitä vanhaa historiaa. Aiempi blogi keskittyi pitkälti lasten kasvun ja kehityksen ympärille, kertoen aika yksityiskohtaisiakin tietoja lapsistani. Nyt kun lapset (etenkin esikoinen) ovat jo niin isoja, tuntuu että blogi voisi olla enemmän anonyymi paikka. Eivät lasten kuvat välttämättä täältäkään täysin katoa ja blogiaiheet nyt ylipäätään syntyvät monesti lasten kautta. Pääpaino on kuitenkin enemmän lapsiperhearjessa ja sen pyörteissä, ei niinkään lapsissa yksilöinä.
Eli siis: luvassa lapsiperhearkea ja arkivinkkejä. Vahvaa innostumista mitä erilaisimmista DIY-projekteista – ja vielä vahvempia näyttöjä niistä DIY-projekteista, jotka eivät koskaan ole edenneet ajatuksen astetta pidemmälle. Sisustusta etenkin lastenhuoneiden saralla. Pientä puuhaa ja askartelua lasten kanssa. Ruuhkavuosien ajankäyttöhaasteita. Ihan sitä kaikkea, mitä elämä tällä hetkellä pitkälti pitää sisällään – puettuna blogin muotoon.
Jännityksellä vielä itsekin odotan, että miten mahtaa bloggaamiselle löytyä aikaa – tässä ruuhkavuosien keskellä. Siksi onkin fiksu valinta aloittaa bloggaaminen JUURI NYT – kun joulu ja joulukiireet ovat edessäpäin JA vaihdan kuukauden päästä työajan 4-päiväisestä viikosta 5-päiväiseen täyteen viikkoon. No, onpahan jotain haastetta – ja onhan sitä öisinkin aikaa blogata!
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti
Millaisia ajatuksia heräsi?